Leena Hietanen on kirjoittanut Viron kylmä sota - pamfletin
Vuosi on kulunut Tallinnan "kristalliyöksi" sanotusta mellakoinnista, joka sai alkunsa Viron hallituksen päätöksestä siirtää pronssisoturina eli Aljošana tunnettu kaatuneiden neuvostosotilaiden muistomerkki Tallinnan keskustasta syrjäisemmälle hautausmaalle. Nyt helisevät ikkunat jälleen, kuvaannollisesti.
Toistakymmentä vuotta Virossa työskennellyt suomalainen toimittaja Leena Hietanen väittää pamfletissaan Viron kylmä sota hallituksen toimineen harkitusti, koska se suhtautuu suureen venäläisvähemmistöönsä kuten Israel palestiinalaisiinsa tai Etelä-Afrikan edellinen hallinto mustiin afrikkalaisiin.
Hietanen ei epäröi käyttää sanaa "apartheid" kuvatessaan 116 000 venäläistaustaisen Viron asukkaan kansalaisuuden ja kansalaisoikeuksien puutetta.
Hietasen mukaan etnisen enemmistön yksin johtamassa Virossa on tästä syystä demokratiaan vielä matkaa, vaikka se onkin hyväksytty EU:n ja Naton jäseneksi ja sen menestystarinaa on pidetty esimerkillisenä, myös – ja etenkin – Suomessa.
Toinen Viron julkisivun näyteikkunoita järisyttävä sana on kirjassa viljelty "miehitysmyytti".
Miehitysmyytti elää erityisesti Viroon palanneiden maanpakolaisten ja heidän jälkeläistensä ansiosta. "Tarkoitan sillä työkalua, jolla venäläisen väestön oikeudettomuutta perustellaan. Historioitsijat riidelkööt siitä, mitä vuonna 1940 todella tapahtui."
Hietanen viittaa muun muassa historioitsija Martti Turtolan Päts- ja Laidoner -tutkimuksiin, joiden mukaan Viron johto haki toisen maailmansodan uhatessa aktiivisesti turvatakuita Neuvostoliitolta ja joutui lopulta Stalinin politiikan uhriksi.
Myös kirjan julkistamistilaisuuteen maanantaina osallistunut Turtola arvosteli Virossa esiintyvää pyrkimystä ihannoida presidentti Kosntantin Pätsin autoritääristä hallintoa ja halua leikata pois puoli vuosisataa virolaisten historiaa.
Viron kylmä sota ilmestyi Jouni Tervon ja Harri Nykäsen Pulizer Oy:n tuottaman ja WSOY:n kustantaman Barrikadi-sarjan ensimmäisenä teoksena.
Vuosi on kulunut Tallinnan "kristalliyöksi" sanotusta mellakoinnista, joka sai alkunsa Viron hallituksen päätöksestä siirtää pronssisoturina eli Aljošana tunnettu kaatuneiden neuvostosotilaiden muistomerkki Tallinnan keskustasta syrjäisemmälle hautausmaalle. Nyt helisevät ikkunat jälleen, kuvaannollisesti.
Toistakymmentä vuotta Virossa työskennellyt suomalainen toimittaja Leena Hietanen väittää pamfletissaan Viron kylmä sota hallituksen toimineen harkitusti, koska se suhtautuu suureen venäläisvähemmistöönsä kuten Israel palestiinalaisiinsa tai Etelä-Afrikan edellinen hallinto mustiin afrikkalaisiin.
Hietanen ei epäröi käyttää sanaa "apartheid" kuvatessaan 116 000 venäläistaustaisen Viron asukkaan kansalaisuuden ja kansalaisoikeuksien puutetta.
Hietasen mukaan etnisen enemmistön yksin johtamassa Virossa on tästä syystä demokratiaan vielä matkaa, vaikka se onkin hyväksytty EU:n ja Naton jäseneksi ja sen menestystarinaa on pidetty esimerkillisenä, myös – ja etenkin – Suomessa.
Toinen Viron julkisivun näyteikkunoita järisyttävä sana on kirjassa viljelty "miehitysmyytti".
Miehitysmyytti elää erityisesti Viroon palanneiden maanpakolaisten ja heidän jälkeläistensä ansiosta. "Tarkoitan sillä työkalua, jolla venäläisen väestön oikeudettomuutta perustellaan. Historioitsijat riidelkööt siitä, mitä vuonna 1940 todella tapahtui."
Hietanen viittaa muun muassa historioitsija Martti Turtolan Päts- ja Laidoner -tutkimuksiin, joiden mukaan Viron johto haki toisen maailmansodan uhatessa aktiivisesti turvatakuita Neuvostoliitolta ja joutui lopulta Stalinin politiikan uhriksi.
Myös kirjan julkistamistilaisuuteen maanantaina osallistunut Turtola arvosteli Virossa esiintyvää pyrkimystä ihannoida presidentti Kosntantin Pätsin autoritääristä hallintoa ja halua leikata pois puoli vuosisataa virolaisten historiaa.
Viron kylmä sota ilmestyi Jouni Tervon ja Harri Nykäsen Pulizer Oy:n tuottaman ja WSOY:n kustantaman Barrikadi-sarjan ensimmäisenä teoksena.
Hannu Marttila, "Helsingin Sanomat"